S niinkun syksy


Niin se syksy vaan koittaa. Sateiset ilmat ja koleat yöt henkii syksyn tuoksua. Ei enää tarkene kesävaatteissa, vaan täytyy alkaa kaivamaan villatakkeja varastoista. Ei sentään ihan vielä kuitenkaan, meillä on ensin se Rodoksen reissu vielä edessä. Ihanasti saadaan jatkaa kesää. Tälläisillä ilmoilla onkin mukava lähteä nauttimaan vielä viikon tehoauringosta. 










Tänään kuitenkin vietettiin ensimmäistä LOMApäivää. Oon kyllä nämä lomapäiväni ansainnut! Mikään ei pilaa fiiliksiä tänään. Ei sateinen syyssää eikä juurihoito! Sytyttelin kynttilöitä pitkästä aikaa ja tunnelmoin tulevaa syksyä. Kuinka ihanaa, että meillä vaihtelee vuodenajat. Kaikissa vuodenajoissa on jotain ihanaa ja aina on uutta odotettavaa. 












Näillä ilmoilla on ihanaa vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvannurkkaan katsomaan jotain hyvää ohjelmaa tai lukemaan jotain hyvää kirjaa. Sytyttää kynttilöitä ja himmentää valoja. Nautiskella suoraan puusta kerätyistä kirsikoista tai pensaista kerätyistä marjoista (joita en tänä vuonna todennäköisesti ennätä kerätä). Napata kissa kainaloon ja kuunnella sen rauhoittavaa kehräystä. Kävellä pimeällä tiellä hengityksen höyrytessä tietäen, että sauna on valmiina kun pääsee kotiin. 










Kohta kuitenkin paluu  kesään vielä hetkeksi ;)



[pahoittelut, että jouduin laittaa tuon sanavahvistuksen päälle.. Mutta mulla on alkanut tulla ihan sikana anonyymikommentteja, joissa mainostetaan jotain ja mulle tulee jokaisesta kommentista sähköposti puhelimeen niin ne on tosi ärsyttäviä]



Paviljonkia







Vihdoinkin saatiin se paviljongin reunus tehtyä! Huhhuijaa, kyllä nyt takareidet huutaa hoosiannaa tuosta kyykkimisestä ja kantamisesta. Kaivettiin vanhat kivituhkat pois, laitettiin lisää eristystä rikkaruohoille jotka sitkeästi ovat suodatinkankaasta huolimatta puskeneet ilmoille, uudet kivituhkat päälle ja kivet siihen. Ulkonäkö muuttui heti :) Meinasimme grillipaikkaa tuonne kauemmas kaivonrenkaalle, mutta eipä siellä tule grillattua joten eiköhän se tämän vuoden aikana siitä häviä. Roskia siellä on toki hyvä polttaa.













Valot laitettiin eilen ja nyt paviljonki näyttää mukavalta illallakin. Täytyy hankkia siihen muutama lyhtykin.. Istutin alkukesästä nurkissa oleviin ruukkuihin kärhöjä ja molemmista ruukuista kuoli vaaleanpunaiset kärhöt, mutta siniset sitkeästi kiipeilevät edes vähän. Kukkiakin saatiin muutama. Kärhössä on ihana kukka. Tuo on aika tuulinen paikka, ehkä ne eivät sitten tykänneet siitä. Mulla ei tunnu menestyvän mitkään köynnöskasvit, kun muutama vuosi sitten terassin reunustalle istuttamani villiviinitkään eivät lähteneet edes alkuun. 





Loppuun sitten kissakevennys, joka mua ainakin nauratti :) Järkyttävän pituinen kieli!












Mukavaa viikon alkua kaikille, täällä vietellään viimeistä viikkoa töissä ennen lomaa!


3. Hääpäivä


Tänään ( tai eilen, 13. päivä) oli meidän kolmas hääpäivä. Fiilisteltäisiinkö vähän kolmen vuoden taakse? Seuraajatkin on jo osaksi muuttuneet ja toivottavasti vanhat seuraajat jaksaa vähän toistoa :)


















Kolme vuotta sitten päätettiin mennä naimisiin salaa. Oltiin seurusteltu 8 vuotta ja kihloissakin jo useampi vuosi. En halunnut perinteisiä kirkkohäitä, enkä pidä olostani keskipisteenä. Ajatuksena oli ensin mennä ulkomailla naimisiin.. Mutta tahdoimme kuitenkin läheisemme paikanpäälle, joten keksimme pitää salahäät kotonamme. 










Suunniteltiin muutama kuukausi ja metsästettiin telttoja, somisteita, pöytiä, pitopalvelua, juotavia, selviteltiin paperiasioita ja kuulutuksia... Laitoin facebookissa läheisille kutsut grillibileisiin/ yläkerran rempan harjakaisiin. Muutamalle jouduin paljastaa, että paikalle tulee pitopalvelu, kun yritin houkutella heitä paikan päälle, mutta harva kuitenkaan arvasi mistä oikeasti oli kyse. Vanhemmillemme kerrottiin totuus, sekä veljelleni ja hänen avovaimolleen jotka asuvat toisella puolen suomea eivätkä varmasti olisi tavallisiin grillibileisiin osallistuneet. Kerroimme myös muutamalle ystävälle, yhdelle pariskunnalle, jotka olivat salanneet omia häitään pitkään, eräälle kaukana asuvalle ystävälleni ja lapsuudenystävälleni, jolle kerron muutenkin aina kaiken. 
















Lomani alkoi viikkoa ennen häitä ja somisteiden, telttojen ym viime hetken asioiden kanssa aherrettiinkin yötä myöten. Viimeisellä viikolla otettiin hääkuvat koekampauksen ja -meikin jälkeen. Jännitys kohosi jatkuvasti ja odotin innolla läheisten reaktiota. Viimeisenä yönä kasattiin dj:lle koppia sateen varalle ja laitettiin lamppuja ja kynttiläsomisteita pitkin pihaa, kun serkkuni ajoi äitinsä kanssa pihaan. Oltiin varmoja, että paljastuttiin ja ilmeisesti heillä jotain epäilyksiä olikin, mutta ei kuitenkaan mitään varmaa. Huh, jännittävää!













Hääpäivä koitti kauniina ja tunsin oloni hyvin rauhalliseksi. Näinhän sen piti mennäkin. Olin suunnitellut aikataulut löyhiksi, koska en halunnut hiki hatussa juoksennella paikasta toiseen, jos tuleekin jokin yllättävä takapakki. Hain aamulla kukat ja menin kampaukseen ja meikkiin. Sieltä tullessani anoppi olikin meillä tuomassa vielä jotain koristeita ja dj testaili laitteitaan. Olin tehnyt Spotifyhyn muutamia soittolistoja valmiiksi. Koristelin pöytiä ja anoppikin lähti kotiinsa laittautumaan. En saanut syötyä mitään ja päivä kului jotenkin kunnes kello läheni viittä, jolloin vieraiden piti saapua ja vihkimisen alkaa. Emme olleet varanneet tähän yhtään ylimääräistä aikaa, koska pappi olisi paikalla ja järjestelyistä tajuaisi kyseessä olevan häät. Äiti ja anoppi pyöri kanssani sisällä auttamassa pukua päälle ja jännittämässä.










Isä tuli myös sisälle ja katselimme ikkunasta vieraiden tuloa ja heidän ilmeitään. Vihdoin sisääntulomusiikki alkoi. Se myös loppui samantien ja päästyämme ovelle saakka T:n isä huitoi ovella "T keskeytti! Älkää tulko!" Mielessä kerkesi käväistä sen sata asiaa, kunnes T:n isä selvensi mummojen olevan vielä ABC:llä kahvilla :D Mummot saapuivatkin sieltä kohta ja naureskelin heidän järkyttyneille ilmeilleen. Musiikki alkoi uudelleen ja muistan alttarille kävelystä ainoastaan ystäväni A:n ilmeen, joka kertoi "sinä senkin!" 










Vihkiminen meni kuin sumussa, en muista papin puheista juuri mitään. Oikeassa kohtaa molemmat kuitenkin vastasimme :) Pappi oli ihanan rento ja mummojen ABC-vierailulle hörähtely oli rentouttanut tunnelmaa muutenkin. Ihmiset kauhistelivat aluksi huoletonta vaatetustaan ja kuinka heillä ei ole lahjaa mukana, mutta onneksi tajusivat että emme halunneetkaan heidän stressaavan lahjoja tai pukeutumistaan. Meille oli tärkeintä, että he olivat paikalla. 









Vihkimisen jälkeen hyppäsimme ystäviemme autoon, jonka he olivat koristelleet meille ja huristimme kaksi kertaa ulkorakennuksen ympäri heilutellen vieraille. Emme ajatelleet mitään kättelyjonoa järjestää, mutta jotenkin vieraat itse järjestäytyivät jonoon ja tulivat halailemaan ja päivittelemään. Pitopalvelu oli saanut ruuan tarjolle ja syötiin kotoisasti kinkkukiusausta, salaatteja ja leipää. Kahdelle ystävälleni oli kasvisruokaa. Koska päivän oli tarkoitus olla rento, emme olleet suunnitelleet sen kummemmin aikatauluja, paitsi ruuan suhteen. Ruuan jälkeen otettiin yhteiskuvia ja kierreltiin juttelemassa kaikkien kanssa. Samantien laitettiin myös juotavat tarjolle, jota rahtasimme aiemmin kesällä Virosta äitini ja veljeni kanssa käsivoimin.










Anoppi piti ihanan puheen ja jossain kohtaa tuli yllärimorsiamenryöstökin. Olimme suunnitelleet muutaman leikin, missä ihmiset olivat loistavasti mukana. DJ soitti asiaankuuluvaa musiikkia, esimerkiksi "juoppojuoksukilpailun" (kilpailija laittaa mailan maata vasten ja toisen pään otsaansa, pyörii sen ympäri 10 kierrosta, jonka jälkeen juoksee suunnitellun radan. Nopein voittaa) aikana dj soitti piiri pieni pyörii-laulua. Kaikkien kilpailujen voittajat saivat diplomin. Ilta sujui sukkelaan, välissä hörpättiin kahvit ja kakut (minä polkaisin ensin) ja jatkettiin tanssimista. Naapureita oltiin jo varoitettu melusta etukäteen ja eräät naapurit olivat ystävällisesti tarjonneet meille pihaansa autoparkiksi.










Illan hämärtyessä sytyteltiin kynttilöitä, joita oli sadoittain pitkin pihaa. Dj oli lainannut meille kohdevalon, joka loi ihanaa tunnelmaa valaistessaan pihassamme olevaa suurta kuusta. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja meillä oli tietysti kaikista mukavinta! Kaikki toivomamme ihmiset eivät tulleet paikalle, mutta emme voineet asialle mitään. Jotkut pahoittivat mielensä kun kuulivat kyseessä olleen häät, mutta saman kutsun annoimme kaikille ja tämä oli kuitenkin mielestämme parempi vaihtoehto, kuin jos olisimme menneet ulkomailla kahdestaan naimisiin. Nyt kaikilla oli mahdollisuus päästä paikalle. 





Illan pimetessä oli perinteinen sukkanauhan metsästys ja häätanssiksi olin valinnut tämän ihanan laulun.










T ei ollut ilmeisesti sisäistänyt, että häätanssi tanssitaan valssin sijaan ja halusi vielä vetää häävalssin putkeen. Tanssimme siis myös Johanna Kurkelan Rakkauslaulun. Saimme ihanan häälahjan äitiltä, molemmilta veljiltäni ja toisen avovaimolta: he olivat ostaneet videokameran ja kuvanneet pitkin päivää sinne vieraiden videoterveisiä. Yö jatkui pitkään eikä loppuillan rähinöiltäkään vältytty, mutta minkälaiset pohojalaiset häät ne olisikaan ilman pientä tappelua! Pääsimme vihdoin nukkumaan joskus kuuden aikaan aamulla. Emme varanneet hääyöksi mitään kummempaa yösijaa, vaan jäimme kotiin nukkumaan. Kreetalle lähtö oli heti seuraavana aamuna ja pakkaamiset oli siinä hässäkässä jääneet.. Nukuimme tietysti aamulla pommiin ja heräsimme vanhempiemme tullessa koputtelemaan (olimme sopineet heidän tulevan purkamaan telttoja). Lähdimme matkaan tuntia myöhemmin kuin oli tarkoitus, mutta ehdimme ajoissa! Matkakin sujui rattoisasti, kun kuunneltiin videokamerasta vieraiden terveisiä. 





Oli niin ikimuistoinen ja ihana päivä! En ole katunut pätkääkään, että päätimme järjestää häät salaa, ne olivat meidän näköiset ja mahtavat! 





..nythän se kello onkin jo vaikka mitä, kirjoitin tätä tekstiä yli kaksi tuntia!


Kiitos paljon kommenteista edelliseen postaukseen! 


Sitten vaihteeksi normaalimpaa postausta :)





Mulla on kahden päivän vapaa! Jes!!! Edellinen kahden päivän vapaa oli provinssirockin aikoihin kesäkuun lopulla, joten tätä on odotettu :) Äkkiähän tämä aika taas menee ja kun ajattelee vapailla tekevänsä vaikka mitä.. ei millään ehdi. Tämä päivä kului mukavasti koirahieronnassa, jonka jälkeen kävin uittamassa koiria yhdessä uudessa paikassa minkä hieroja kertoi. Sen jälkeen menin kävin nappaamassa vähän evästä kotona ja lähdin ystäväni luo kahville ja loppujen lopuksi mentiin hänen lastensa kanssa samaan uimapaikkaan :D 










Huomispäivälle alkaa 10.15 juurihoidolla, mikäs sen mukavampaa. Sen jälkeen ajattelin tehdä vähän kotijuttuja, miten ne rikkaruohot ehtiikään joka paikkaan?? Ja koirankarvat sisällä! 










Muuten ajattelin vaan olla möllöttää ja nautiskella vapaapäivästä ihan kotona. Harvoin tulee näitä päiviä :) Onneksi mulla on viikonloppuna taas yövuoro niin on päivät vapaat ja saan ehkä jatkettua kotihommia.










Mulle meinaa tulla kesäpaniikki, tuleeko teille niitä? Tiedättekö, kun keväällä suunnittelet tekeväsi sitä ja tätä ja tuota kesän aikana ja yhtäkkiä huomaakin että kesä alkaa olla lopuillaan ja ihan kaikki on vielä tekemättä! Paviljongin ympärystä on edelleen tekemättä, tuo ulkoseinä (mihin ylläolevan kuvan ikkuna vie) pitäisi laudoittaa ja maalata uudelleen, katto maalata, osa kesäkukista on edelleen ostamatta (ja jääkin kauppaan), meinasin terassille laittaa pitsiverhot..  Mutta toisaalta, onpahan sitten nautittu kesästä muuten! Katotaan, jos saisin huomenna jotain aikaiseksi tuon paviljongin reunuksen kanssa. Juuri nypin siitä kaikki rikkaruohot pois ja nyt ne taas valtaa alaa.. Vaikka sielä alla on kyllä hyvät suodatinkankaat! Käsittämätöntä. 










Mikään ei siis oo muuttunut viime kesästä :D Jos täällä päivitys on hitaanpuoleista niin instagramia päivittelen ahkerammin. Sieltä nimimerkin miiah_ takaa löytyy kuvia kaikenlaisesta touhusta ja menosta :) Suurin osa toki kännykkäräpsyjä vain. Nyt täytyy mennä nukkumaan, että jaksan herätä ajoissa.







Kesäpaniikkiterveisin mukavaa viikkoa!

Hyvää matkaa kultarakas.






Makaan kylpyhuoneen lattialla. Yhtäkkiä kaikki voimat hävisivät, enkä jaksa enää nousta ylös. Raajani tuntuvat lyijyn raskailta ja horjahtelen ja lopulta kaadun. Sattuu ja huudan kipuani. Nukahtelen. Kuulen kuinka oma ihmiseni tulee viereeni silittelemään ja kysymään mikä kissalla on hätänä. Vilkaisen ihmistä ja mouruan kovaan ääneen. "Auta, sattuu!"







Ihminen ottaa minut syliin ja lohduttaa, mutta en jaksa pysytellä pystyssä, vaan rojahdan häntä vasten.

Ihminen laskee minut takaisin maahan ja kuulen hänen hätääntyneen äänensä kun hän soittaa päivystävälle eläinlääkärille. "Kissa makaa voimattomana maassa, huutaa kipua, on poissaoleva ja kuolaa!" Ihminen istuu vieressäni ja silittelee minua rauhoittavasti. Nukahdan. Jonkun ajan päästä tunnen kuinka minulta mitataan kuume, mutta en jaksa välittää. Sattuu niin kovasti.






Ihminen yrittää ruiskuttaa suuhuni vettä ja jotain pahanmakuista lääkettä, mutta en jaksa nielaista vaan se valuu lattialle. Pelottaa. Rauhoitun kun ihmiseni istuu vieressä ja silittelee rauhoittavasti.. jonkun ajan kuluttua hätkähdän ja säikähdän, kuka minua silittikään? En muistanut enää että ihminen oli vieressäni..







Kuulen kun ihminen soittelee uudelleen ja uudelleen päivystävälle eläinlääkärille ja kertoo, että kissa on shokissa, täytyy päästä heti lääkäriin! En jaksa edes pelätä tulevaa automatkaa.. Kuulen ihmisen äänestä epätoivon ja haluaisin lohduttaa, mutta en jaksa. Sattuu niin kovasti, kunpa ihminen ottaisi kivun pois.







Ihminen alkaa kuulostaa toivonsa menettäneeltä ja istuu vieressäni kauan silitellen ja käärien minut lämpöiseen peittoon. "Ei päästy lääkäriin, koita kestää aamuun saakka", ihminen kuiskaa. Alan olla kivusta niin heikko, etten välitä enää.

Ihminen silittää minua vielä ja jään yksin. Lopulta voimani loppuvat ja nukahdan ikuiseen uneen.








 






 --


Näin kävi viime yönä. Päivystävä eläinlääkäri kieltäytyi ottamasta minua vastaan isäni kissan kanssa, vaikka kerroin että on hätä, kissa on shokissa ( poissaoleva, valkoiset ikenet, veltto, laajentuneet silmät) ja tarvitsee välittömästi eläinlääkärin apua ja nesteytystä. Päivystävä eläinlääkäri kuulosti todella närkästyneeltä soittoihini ja arveli kyseessä olevan jonkin vakavamman sairauden, jolloin ennuste on huono. Kysyin moneen kertaan lähdenkö kissan kanssa ajamaan Ylihärmään ja kerroin, että pelkään ettei kissa jaksa aamuun.





Päivystävä eläinlääkäri vastasi olleensa eilispäivän töissä ja menevänsä myös tulevaksi päiväksi töihin, jolloin hänen pitäisi saada nyt yöllä pari tuntia nukuttua, että jaksaa auttaa muita potilaita huomenna. 





 









 Vanha kissa joutui siis kärsimään viimeiset tuntinsa. Kuinka avuton sitä ihminen onkaan, kun eläin huutaa apua ja mistään et sitä saa.. Mielelläni olisin antanut rakkaalle edes eutanasian, sen sijaan, että se joutui kärsimään monta tuntia. Tuntui eläinrääkkäykseltä. Vien asian eteenpäin ja toivon, että te muutkin teette niin jos vastaavanlaisia tilanteita sattuu. Seinäjoen alueella päivystysmahdollisuudet on todella huonot, yleensä päivystää yksi eläinlääkäri miltä voisi apua saada. Jos hän ei mieluummin nuku ja jätä eläintä kitumaan..









Zippo otettiin mulle kissaksi kun olin 16-vuotias. Päätin kuitenkin jättää sen vanhemmilleni, kun muutin pois kotoa. Se oli tottunut kulkemaan päivisin pihalla enkä halunnut viedä sitä kerrostaloon. Vanhempieni erottua se jäi isälleni, joka muutti ihan naapuriin. Kissalla säilyi siis sama reviiri ja samat tutut paikat. Nykyään kun me asumme vanhassa kotitalossani, Zippo on lähes päivittäin mukana puutarhatöissä ja välillä tulee hakemaan minua antamaan sille ruokaa jos isä on poissa kotoa.





Enää ei kukaan tuu puskemaan jalkaa eikä istumaan seuraksi paviljonkiin tai terassille. En ikinä anna itselleni anteeksi etten vaatinut kovemmin, tai etten lähtenyt ajamaan Vaasaan tai jonnekin muuhun kuntaan, mutta luotin eläinlääkäriin joka suositteli että odotan aamuun.





Hyvää taivasmatkaa pikkukissu.





Aivan taivaan tällä laidalla
on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä
jollekulle erityisen läheisiä,
menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille
ystävillemme niittyjä ja kukkuloita,
joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta
on yllin kyllin, ja kaikilla
ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet
sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa;
loukkaantuneet ja vammautuneet
parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi,
juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme
menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä.
On vain yksi pieni asia:
kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta,
joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä,
mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä
pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen.
Sen kirkkaat silmät ovat
jännittyneen tarkkaavaiset;
sen innokas ruumis värisee.
Yhtäkkiä se alkaa juosta pois
ryhmän luota lentäen yhä
nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut,
ja kun sinä ja rakas ystäväsi
vihdoinkin tapaatte,
te pysyttelette yhdessä riemukkaina
jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa.
Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi,
kätesi hyväilevät taas rakasta päätä
ja katsot vielä kerran
lemmikkisi luottavaisiin silmiin,
jotka niin kauan
olivat poissa elämästäsi,
mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
Kirjoittaja tuntematon