Miten täällä menee?

Eilen heräilin sateiseen ja kolkkoon päivään. Söin aamupalaksi paahtoleipää ja join pikakahvia, jolla sai suurimman kahvihimon taltutettua. Laittauduin valmiiksi ja tarkistin, koska bussi menee mun työpaikkaa kohti. Kävelin bussipysäkille ja koska otin kaikista huonoimmat tennarit mukaan, ne olivat läpimärät alta aikayksikön. Bussi tulikin aikanaan ja mietin vähän, pitääkö mun kuljettajalle kertoa minne oon menossa, vai miten asia täällä hoidetaan.. Astuin sitten raha ojossa sisälle ja niin se asia hoituikin, ilmeisesti tuo bussi maksaa aina 1,85€ meni sitten minne vain. 


Saamistani ohjeista muistelin, että 7 pysäkinväliä pitää matkustaa. Näin kuitenkin ostoskeskuksen Vasco da Gaman ja luonteeni mukaan harhauduin polulta ja hyppäsin bussista ennen aikojaan ostaakseni uudet kengät ja sateenvarjon. Seikkailin hetken kauppakeskuksessa ja löysinkin uudet kengät ja myös sen sateenvarjon. Kävin syömässä jossain ravintolassa, ruokana oli kanafilee, jonka päällä paistettu kananmuna sekä riisiä ja ranskalaisia. Oli aivan hyvää ja hinta oli jotain 6€. 


Märät kengät alkoi painaa ja päätin tulla vaihtamaan uudet kengät jalkaan. En jaksanut selvitellä mistä linja-auto lähtee takaisin, joten hyppäsin taksiin, joka maksoi 5,10€. Samalla täällä kämpillä ollessa kävin suihkussa ja tässä touhusin jotain ja tauko venyi muutamaan tuntiin. Ovikello soi ja menin avaamaan, joku mies siellä kyseli että asuuko joku (nimi meni ohi) täällä.. Sanoin, että varmaankin mutta ei oo nyt paikalla. Sanoi soittavansa hänelle ja lähti pois. Tulivat sitten yhdessä kämppikseni kanssa hyvinkin pian takaisin ja en viitsinyt heti tuppautua esittelemään itseäni, kun oli vieraita paikalla. Pari sanaa vaihdettiin, kun sulake pomppasi kesken hiustenkuivaamisen ja pyykinpesun. 


Lähdin takaisin vesisateeseen ja tärisin aikani bussipysäkillä, ennenkuin bussi tuli. Nyt hyppäsin oikealla pysäkillä pois ja jonkin aikaa (=kauan) talsittua edestakaisin löysinkin uuden työpaikkani, jossa oli määrä kokoontua tänään 8.45.  Asia hoidettu ja käväisin kahvilla jossain kahvilassa, minkä astioissa hassunhauska logo muistutti suomileijonaa, jonka yli meni punainen viiva. Menin vielä uudelleen ostoskeskukseen ja pyörin sielä muutaman tunnin hämmästellen suuren marketin pääsiäisosastoa joka oli valtava. Kakkuja, piirakoita ja kaikenlaisia hyytelöherkkuja oli hyllyt pullollaan ja ihmisiä enemmän kuin Seinäjoen vapputorilla. Ostin uuden vesipullon ja jotain ruokaa kämpille ja palailin tänne taas taksilla joskus puoli yhdeksän korvilla. 







Ovella vastaan tuli ranskalainen tyttö matkalaukun kanssa ja huikkasi boungiorno. Kysyin onko hän menossa vai tulossa ja hän sanoi, ettei puhu yhtään englantia, heilutti ja lähti ovesta. Se oli siis toinen kämppikseni, joten nähtävästi olemme nyt kahdestaan tämän toisen tytön kanssa. Juteltiin kämppiksen kanssa vähän enemmän ja hän kertoi olevansa Luxemburgista ja hänen isänsä on ruotsalainen. Mukavalta vaikutti ja juteltiinkin käytännön asioista hetken. Loppuillan lojuin kämpillä ja juorusin puhelimessa.


Tänään oli ensimmäinen työpäivä ja vaivatta löysinkin perille uuteen työpaikkaani. Olin hyvissä ajoin paikalla ja ehdinkin jutella erään suomalaisen naisen kanssa vajaa puoli tuntia ennen koulutuksen alkua. Meitä suomalaisia aloitti tänään viisi, neljä naista ja yksi mies. Tänään käytiin läpi lähinnä firman asioita ja koulutus pidettiin englanniksi. Paikalla oli myös muissa projekteissa aloittavia työntekijöitä, oli saksalaisia, unkarilaisia, espanjalaisia, romanialaisia, italialaisia ja kouluttaja oli venezuelalainen. Mukava päivä oli, vaikka materiaali olikin vähän raskasta. Työpaikalla on ruokala, missä oli tänään riisiä, kanaa sekä salaattia. Hinta oli päätähuimaavat 2€ ja annos niin iso, etten jaksanut kaikkea. Vaihtoehtoina olisi ollut myös jonkinlaista pastavuokaa ja jotain toista vihannesvuokaa. Ruokatauko oli tunnin mittainen ja kipaisimme ottamassa pari kopiota läheisessä kopiokeskuksessa.




Tänään oli tosi lämmin päivä ja tämä samainen suomalainen nainen P lähti näyttämään mulle, missä on yrityksen toinen rakennus, missä tapaamme huomenna. Kävelimme hetken Tajojoen rannalla ja ihastelimme maisemia ja yli 17km pitkää siltaa. Tuollaisella vaijerikopperolla on päästävä! Kävelimme takaisin Vasco da Gaman lähistölle, mistä P:n metro lähti ja mun bussi. En ollut vielä kertaakaan kulkenut bussilla matkaan kotiin päin ja tietysti hätäilin pysäkin kanssa ja hyppäsin kyydistä keskellä ei mitään. Onneksi tänään oli ihanan lämmin päivä, joten oli mukava kävellä. Näin esimerkiksi keskellä kaupunkia olevan laitumen, missä kaksi hevosta laidunsi :D Kävelin muutaman kilometrin matkan ja napsin vähän kuvia matkan varrelta. Laukku painoi kuin synti, kun siellä oli koulutusmateriaalia, villapaitaa, kameraa ja kaikkea muuta tavaraa mukana.


Kämpille päästyäni tein makaroonia ja jauhelihaa, johon jouduin käyttämään outoja mausteita. Jouduin vähän sokkona ostamaan mausteet, kun purkeissa lukee portugaliksi. Ihan syötävää oli kuitenkin, vaikka ei nyt mitään gourmetruokaa ollutkaan. Kävin suihkussa ja tässä nyt hengailen loppuillan. Sovimme jo P:n kanssa, että menemme viikonloppuna keskustaan markkinoille ja ehkä kirppikselle. 



Jännä päivä takana!

Sorry, kauppakuvat on otettu kännykällä, kun en viitsinyt siellä ryysiksessä näpsiä järkkärillä kuvia. Yritin vain vaivihkaa ottaa muutaman kuvan :D

Eka päivä Lissabonissa

Täällä sitä ollaan, Lissabonissa! Matka alkoi eilen illalla 9 aikaan junalla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Olin perillä puolilta öin ja odottelin lennon lähtöä puoli kuuteen saakka katsellen sarjoja netflixistä. Juuri ennen boardausta eräs kreikkalainen tuttuni hipsutti mua poskesta ja ehdittiin heipat huutaa ennen kuin mun piti nousta koneeseen :) Hän oli lähdössä kesäksi Rodokselle. Lento lähti vähän myöhässä, mutta olimme perillä kuitenkin ajallaan. Nukuin koneessa lähes koko matkan huolimatta takanani istuvista kovaäänisistä golffareista.


Lentokentällä kaikki sujui mukavasti ja työpaikan puolesta mua vastaan tullut setä odotteli minua siellä missä oli sovittukin. Setä antoi mulle luettavaksi asuntosopparin (josta en tällä hetkellä muista sanaakaan kun olin vielä vähän sekaisin väsystä) ja kertoi käytännön asioista. Hän opasti minut sisään kämppään ja oli kovin huolehtivainen, pyysi että ilmoitan jos jokin ei toimi ja että he eivät ajattele sitä valituksena, vain apuna. Hän tarkisti, että sain avaimet toimimaan joka ovessa, neuvoi bussin kanssa ja antoi opasvihkon, missä on tarkempia ohjeita. 


Tyhjäsin laukut ja petasin sängyn. Työpaikan puolesta tuli pyyhe, lakanat ja muutama astia. Tervetulopussissa oli myös pieni aamupala, mehu, fitnesspatukka, voileipäkeksiä ja marmeladia. Huoneistossa on tosi kylmä, vaikka laitoinkin patterin heti päälle. Ei mitään +22 lämpötiloja täällä, mutta toivottavasti pian lämpenee. Ikkunastani näkyvässä puussa leikki kaksi vihreää papukaijaa. 


Katsoin kartasta, missä suunnalla pitäisi olla ravintoloita ja lähdin talsimaan sinnepäin. Hain eräästä kahvilasta mehun (myyjä ei puhunut sanaakaan englantia), kuljin paikallisella asuntoalueella ihastelemassa kukkia ja upeita taloja enkä löytänyt ainuttakaan ravintolaa. Kävin toisessa kahvilassa juomassa kahvit ja syömässä jonkin herkun pahimpaan nälkään. Silittelin paikallista kissaa hetken ja suuntasin takaisin kämpille ottamaan päikkärit. Poikkesin pienessä putiikissa ostamassa saippuaa, vessapaperia ja jotain muuta tarpeellista. Ei puhunut sekään myyjä sanaakaan englantia, mutta hyvin ymmärrettiin toisiamme :D Tämä kerrostalolähiö on hieman sekava ja jouduinkin hetken kierrellä, ennenkuin löysin tämän oikean kerrostalon. Kaikki talot on saman näköisiä. Onneksi mulla on käytössä kartta, joka toimii ilman wifiä. 


Mulla alkoi nuha toissapäivänä ja vaikka nenä ei kovin vuodakaan, yskittää kokoajan ja kurkku on kipeä joten jouduin hetken kurlailla suolavedellä ennen kuin sain unen päästä kiinni. Peiton alla täysissä pukeissa maatessakin oli kylmä :D 

Heräsin parin tunnin päästä ja meikattuani vähän, tarkistin kartasta, mistä löytäisin jonkin ruokakaupan ja Lidl näkyikin olevan vajaan kilometrin päässä. Kävin siellä ja raahasin useamman pussin ruokaa ja tarvikkeita kämpille. Ostin omat mausteet ym, kun en tiedä miten kämppis haluaa tehdä. Jaetaanko joitain tuotteita ja ostetaan vuorotellen, vai onko helpompi pitää molemmilla omat tavarat. Ranne on edelleen kipeä ja otti vähän itseensä laukkujen ja ruokakassien raahaamisesta. 


Nyt aion viettää lopun iltaa tässä kämpällä, käydä suihkussa ja tutkia karttaa sekä bussiyhteyksiä. Huomenna koitan löytää työpaikkani, ettei maanantaina sitten tarvitse paniikissa harhailla sitä etsimässä. Ihan kiva ensimmäinen päivä täällä, vaikka välillä vähän satoikin. Kämppiksen vain olisin toivonut näkeväni, mutta ehtiihän sen ja toisaalta onpahan ollut koko kämppä nyt itsellä vain. 

Muistakaa seurailla instagramissa, se päivittyy useammin ja siellä on varmaan vähän eri kuvia mitä tänne päätyy :)

SObloggarit Siskonpaneelisopassa

Vietettiin viikko sitten perjantaina mukava ilta muutaman blogiystävän kanssa Siskonpaneelisoppaa-blogin Tiinan luona. Ihana välillä höpistä näistä blogiasioista, mistä kukaan "normaali" ihminen ei ymmärrä mitään. Kukaan ei ihmettele, että ennen herkkujen nauttimista napsitaan kuvia joka kuvakulmasta ja mukava saada mielipiteitä ja erilaisia näkökulmia eri asioihin sellaisilta ihmisiltä, jotka bloggaavat myös.



Matkalla näimme tämän vuoden ensimmäiset joutsenetkin kaukana pellolla. Kevät tulee! Tiinan kodista on upeat maisemat pelloille ja täällä Etelä-Pohjanmaalla kun ei kauheesti vuoria tai mäennyppylöitä ole, näkyy pitkälle.



Tiinalla on aivan ihana koti, oon siitä blogannut aiemminkin. Niin lämmin ja tunnelmallinen. Paljon itsetehtyjä, kekseliäitä yksityiskohtia esimerkiksi itsetehdyt lamput, heinäseipäät verhotankoina, vanhasta ikkunasta tehty kaappi.. Makkarissa on itsetehty sänky, poronsarvilamppu ja muuta mielenkiintoista.



Kuvia tuli napsittua taas luvattoman vähän, kun keskityin enemmän siihen juoruamispuoleen, mutta käykää ihmeessä kurkkimassa lisää Tiinan blogista! 

Töihin Portugaliin

Vähän aikaa sitten kirjoittelin aiheesta "yksin ulkomaille?" Silloin olin jo hakenutkin ulkomaille töihin, mutta en uskaltanut kirjoitella mitään, ennenkuin jotain oikeasti tapahtuu. Työsuhde edelliseen työpaikkaan päättyi muutama viikko sitten ja tässä pitkin kevättä olen lähetellyt työhakemuksia ulkomaille, lähinnä paikkoihin missä en ole koskaan käynyt.

Toisaalta pelotti ja mietin, uskaltaisinko lähteä tosipaikan tullen ja toisaalta taas en malttanut odottaa että kuulisin myöntävän vastauksen.. Eilen sitten sain puhelun, jossa sanottiin "welcome to work with us"-vastauksen ja työt alkavat jo maanantaina. Portugalissa. 


Ilta meni uutista pyöritellessä ja ystävien kanssa jutellessa. Mitä kaikkea pitää hoitaa, miten ehdin kaiken, kerkeänkö nähdä ystäviä ja järjestää asiat kuntoon? Mitä pitää pakata mukaan, kun ei tiedä miten säät muuttuu, pukeudutaanko töissä virallisesti vai rennommin, kun ei tiedä mitä tavaroita asunnolla jo on ja mitä ei..? Eikä oikein tietoa, kauanko aion siellä olla. Sopimus kirjoitetaan vuodeksi. Lentokoneessa kilojakin on tietysti rajoitettu määrä, maksimissaan 40 jos käsimatkatavarat lasketaan mukaan. Kovin mielelläni olisin lueskellut blogitekstejä aiheesta, mutta niitä ei juurikaan löytynyt.


Blogeissa on aiemmin ollut keskustelua siitä, miten muut ottavat tämän kaltaisen uutisen vastaan. Mun ystävät ja tutut reagoivat monin eri tavoin. Suurin osa ihanista ystävistä toivottaa onnea ja kaikkea hyvää ja lupaa pitää tiuhaan yhteyttä (pus!). Osa on kai jollain tasolla kateellisia ja kommentoi tyyliin "kyllä mäkin sitten joskus" (ei kai kaikkien tarvikaan haaveilla samoista asioista?)  ja osa ei ehkä oikein osaa suhtautua vaan ajattelee lähinnä niin, että hylkään heidät tänne kylmään Suomeen. Eniten ehkä ihmettelen sitä, kuinka paljon mun omaan elämään liittyvä päätös voi aiheuttaa niin monenlaisia reaktioita muissa ihmisissä :D

Monet kehuvat rohkeaksi, en kyllä oikein tiedä miksi. Ei tunnu yhtään rohkealta. Jotkut ihmettelevät, miten pärjään tai miksi lähden tai mitä jos sattuu sitä tai tätä tai tuota. Niin.. Mitä jos jään huomenna auton alle ja menetän kyvyn liikkua enää yhtään minnekään? Aina voi sattua, missä vain. Miksi en lähtisi, kun on mahdollisuus?

Vuosia sitten edellisestä työpaikasta työttömäksi jäätyäni haaveiltiin yhdessä miehen kanssa lähdöstä jonnekin ulkomaille. Tuntui kuitenkin liian hankalalta etsiä kodille luotettavat vuokralaiset, järjestää kaikki tavarat varastoon, lennättää vanhat koirat vieraaseen paikkaan.. Lopulta haave jäi vain ajatuksen tasolle. Alkukeväästä kysyin T:ltä, josko lähden yksin ja hän jää pitämään huolta talosta ja eläimistä. Hän tiesi kuinka paljon olen sitä ajatellut ja haaveillut eikä halunnut haaveitteni tielle, vaan kannusti kokeilemaan. Pääseehän sieltä aina takaisin. 


Tietysti itsekin mietin, että mitä jos täällä sattuu jotain sillä aikaa kun olen poissa, jos en olekaan paikalla kun Nola pitää nukuttaa ikiuneen ja surettaa, kun en ole tukemassa kun ystäväni saa ensimmäisen lapsensa.. Tiedän kuitenkin, että jos en nyt lähde, en lähde koskaan. Sitten kymmenien vuosien päästä siinä kuuluisassa kiikkustuolissa kiikutellessa miettisin toteutumatta jääneitä haaveita. Niitä, joita en toteuttanut sen takia, että pelotti. Ja siksi päätin lähteä.

[kuva: Pinterest]

Yritän kirjoittaa listoja, mitä asioita pitää saada tehdyksi ennen lähtöä, johon on tällä hetkellä aikaa kaksi vuorokautta. Ne, mitä ei ehdi, jääköön tekemättä. Liput on varattu sekä junaan, että lennolle, vakuutus on hoidettu. Suurimman osan kanssa työpaikka auttaa. Matkalaukun pakkaan myöhemmin, kunhan saan pyykättyä kaikki vaatteet. Jännittynyt odotus valtaa mielen ja selailen kuvia Lissabonista. Lauantaiaamuna koneeni saapuu perille Portugaliin ja seikkailu voi alkaa! 

[kuvat ei nyt kauheasti liittyneet tekstiin, mutta palaillaan sitten Portugalista käsin kuvien kanssa!]

Tee erilainen vaippakakku

Oletko kyllästynyt ainaisiin perinteisiin vaippakakkuihin? Tai haluatko tehdä nopean vaippakakun käyttämällä vain paketillisen 1-koon vaippoja? Tässä kiva vaihtoehto tavalliselle vaippakakulle. 


Järjestin ystävälleni vauvakutsut viime sunnuntaina. Halusin koittaa jotain erilaista vaippakakkua ja ensin olinkin aikeissa tehdä traktorikakun. Sen jälkeen tuumin perhoskakkua, mutta unohdin ostaa piipunrassit joten päädyin tekemään pöllökakun, joka sopiikin kivasti sekä tytölle että pojalle. 


Ensin pyörittelin vaipoista kaksi samankokoista "silmää", jotka kiinnitin kuminauhalla. Vaippoja meni yhteen silmään vajaa 10kpl, kun käytin pienintä vaippakokoa. 


Pöllön vartalon tein uunivuokaan saadakseni sen pysymään kasassa. Aloitin reunoilta ja kasasin vaippoja limittäin toistensa päälle, kunnes koko vuoka oli täytetty vaipoilla. Tämän voin varmaankin aloittaa kummasta suunnasta vain, joko sisemmältä tai ulkoreunalta. Kiinnitin myös pöllön vartalon kuminauhalla. 



Sen jälkeen vaan sommittelemaan pöllöä kasaan. Kiersin koko komeuden ympäriinsä satiininauhalla pitääkseni pöllön vartalon koossa ja peittääkseni kuminauhat. Laitoin silmien alle värillisen harson, joka roikkuu pöllön vatsan päällä. Tähän voi toki käyttää vaikka kankaista ruokalappua, tai mitä tahansa muutakin.


Paketissa oli kolme harsoa, joten kaksi jäljelle jäänyttä harsoa taittelin kapeammaksi. Harsot sijoitin pään päälle ja niiden reunat jätin roikkumaan siipinä. Kiinnitin harsot ohuemmalla nauhalla pöllön kaulassa olevan harson alta. Tähän voisi käyttää vaikka ohutta vauvanpeittoa myös, mutta tiesin vauvan saavan peiton eräältä toiselta vieraalta vauvakutsulahjaksi. Pöllön korviksi aioin muotoilla piipunrassit pisaranmuotoisiksi, laittaa niihin vauvansukat päälle ja kiinnittää pään päältä menevän harson alle. Unohdin kuitenkin piipunrassit kauppaan joten mentiin korvattomalla pöllöllä. Korvat olisi ehkä tulleet ihan tarpeeseen, sillä kakun saaja kysyi ensin että teinkö hänelle mahakakun :D Lopulta teippasin vielä silmien kohtiin multa valmiiksi löytyneet puiset tagit peittämään vaippoja, mielipidekysymys tietysti tarviiko siihen mitään. Pakkasin koko komeuden sellofaaniin. 


Herkkujakin oli riittävästi ;) Ootteko te tehneet erilaisia vaippakakkuja? Jakakaa vinkkinne kommenttiosioissa!

Yksin ulkomaille?

On ollut aika rankka vuosi ja kovasti olen kaipaillut hengähdystaukoa. Mielessä on pyörinyt kaikenlaiset asiat ja talvesta asti olen haaveillut seuraavasta lomakohteesta. Kovasti kiinnostaisi käydä Espanjassa, kun en ole siellä koskaan ollut. Muita pitkäaikaisia kiinnostuksenkohteita ovat Portugali, Kroatia, Maltakin ehkä, Marokko ja tietysti iki-ihana Kreikka, missä mulle vieraita saaria löytyy vaikka miten paljon. Kaukaisempia haavematkakohteita olis myös paljon, mutta ehkäpä pysytellään nyt tässä vähän lähempänä tällä kertaa ainakin.


Tämä loma eroaa muista siinä, että ajattelin lähteä yksin matkaan. Hetken hengähdystauko kaikesta. Saisi kuljeskella eri paikoissa oman mielensä mukaan, hämmästellä juuri niitä nähtävyyksiä mitä itse haluaa, milloin haluaa. En ole koskaan aiemmin ajatellut, että uskaltaisin lähteä yksin enkä oo ihan varma vieläkään :D Ajatus kyllä houkuttelee paljon ja nykyään somen aikana ei tarvitse koskaan olla ihan yksin.



Espanja voisi olla "helppo" kohde yksinmatkustukselle ja kyllä mä nyt englannilla jonkin verran pärjään. Jotenkin sitä on paljon rohkeampikin kun on yksin, eikä ole ketään kenen puoleen kääntyä ja joka voisi auttaa jos kieli alkaa takeltelemaan. Matkustuspäivämäärät ei oo vielä tiedossa, mutta aika vapaasti voisin nyt valita milloin vain. Ajattelin ehkä lähteä jo huhtikuussa ja varmaankin viipyä viikon verran.



Espanjassakin noita kohteita on useampia, Fuengirola olis varmaan kiva vaihtoehto. Toisaalta voisi olla mukava jokin kohde, missä ei niin paljon suomalaisia ole, mutta ainahan sitä voisi tehdä päiväretkiä ja Fuengirolasta pääsisi kätevästi muuallekin. 

Onko täällä lukijoissa yksinmatkustajia tai Fuengirolassa käyneitä? Kaikki vinkit on kovin tervetulleita :) 


Rappuset uuteen maaliin Colorian Akvafloorilla*

Kauan aikaa olen suunnitellut rappusten maalaamista monen muun rempattavan kohteen ohella. Vihdoin päästiin työntouhuun! Tykästyin Coloria maaleihin keittiön kaappia maalatessani ja päätin jatkaa hyväksihavaituilla maalilla. Maali levittyy helposti, ei roiski ja peittää todella hyvin. Rappusiin käytin Coloria Akva Flooria, joka olikin vielä odotettua parempi.


Rappuset oli aiemmin maalattu Betoluxilla, joka oli kyllä sinänsä hyvä maali, mutta portaat olivat tosi liukkaat kulkea. Lisäksi kissojen kynsistä oli jäänyt jo kovasti jälkiä eikä värikään kovin mieluisa ollut. Nyt Akva Floorilla maalaamisen jälkeen rappuset eivät luista läheskään yhtä paljon ja ovat siis paljon turvallisemmat, vaikka jyrkät ovatkin. [Jos joku miettii miksi, niin syynä vanhojen rappusten purkamiseen (sniff) oli se, että maalämpökone piti saada mahtumaan rappusten alle.] 
Maali kuivui tosi nopeasti, eikä tarvinnut estää kissojen kulkua kuin puolisen tuntia, sen jälkeen ne jo kestivät kissojen tassut maalin sotkeentumatta (tulipa kokeiltua). 

Yläpuolella kuva ennen..


Jälkeen :)



Colorian maalit voi sävyttää minkä tahansa värikartan mukaisesti ja väriksi valitsin Tikkurilan Laastin (X487). Eteisen lattia on tarkoitus uusia, joten en sovitellut lattian ja rappusten sävyjä toisiinsa ollenkaan. Toisaalta tekisi vähän mieli valita eteisen lattiaksi joku hurja laatta, esimerkiksi tälläinen, mutta ehkäpä valitsemme jonkun hieman hillitymmän. 
Tuohon laastin sävyyn on kuitenkin helppo yhdistää muita sävyjä. Rappusten vieressä menevät putket pitäisi vielä koteloida (on pitänyt jo aika monta vuotta) ja listoja uupuu, sekä kaide on vielä maalaamatta kun joku unohti. Maalia kului n. 1,5 litraa, kun maalasin rappuset kahteen kertaan. Vähän leikittelin ajatuksella, olisinko maalannut keittiön lattian harmaaksi lopulla maalilla.. Jää nähtäväksi. 


Keväisin näköjään aina iskee tämä sisustusinspis. Huomenna voisi pyöritellä vähän muitakin tavaroita täällä ympäriinsä.. Kivaa alkuviikkoa teille kaikille!

*Postaus toteutettu yhteistyössä Colorian kanssa.




Pöydän muutos dc fixillä

Moni varmaan muistaakin, että maalasin viime vuonna keittiön ruokaryhmän tummanruskeasta vaaleaksi ja pari tuolia värikkäiksi. Vahasin ja lakkasin ne myös, mutta pöydän kanteen on silti jäänyt tummempia jälkiä vaatteista, kun on nojattu kyynärpäillä pöytiin. Maali on myös lohkeillut tuoleista, kun niitä on kolautettu pöydän alle. 


Vähän aikaa sitten värjäilin kulmakarvoja keittiön pöydän ääressä kestovärillä ja tietysti lipsautin sitä ainetta myös pöydälle, jolloin se söi maalit siltä kohdalta. Oli aika mielenkiintoisen näköinen jonkin aikaa ja eilen kyllästyin katselemaan sitä ja päätin jälleen hakea DC Fixistä väliaikaista apua. 


Mitä pidätte? Alle tunnissa saatiin uusi pöydänkansi, eikä enää tarvitse katsella niitä rumia jälkiä. DC Fix on kunkku!