Joka päivä ihastelen elämää täällä. Tunteet näkyvät, niin hyvässä kuin pahassa. Ihmiset antavat poskisuudelmia ystävilleen tavatessa, pariskunnat halailevat metroissa, kulkevat käsi kädessä, suutelevat yleisillä paikoilla. Äidit uskaltavat komentaa lapsiaan ilman, että joku ilmoittaa lastensuojeluun. Myös riidat kuuluvat varsinkin kerrostalossa eri huoneistoihin. Toisaalta ihmiset uskaltavat puuttua, jos joku näyttää tarvitsevan apua. Miehet ovat isolla porukalla lasten kanssa puistossa leikkimässä, tai lenkittämässä koiraa jutellen kovaan ääneen keskenään. Lapset saavat olla lapsia ja leikkiä, huutaa ja juosta ilman, että kukaan katsoo äitiä arvostellen. Kukaan ei varmasti ärsyynny hulluista parkkeerauksista niin paljoa, että kirjoittelisi niistä joka päivä someen.
Bussikuljettajaa tervehditään, samassa hississä jutellaan toisille, vaikka toinen ei kieltä ymmärtäisikään. Toivotetaan hyvää huomenta ulkona törmätessä. Hymyillään tuntemattomille. Tavataan ystävien kesken ja vietetään aikaa puistoissa, rannoilla, yhdessä tehden ja ollen. Huomioidaan toiset ihmiset, jutellaan. Autetaan näkövammaisia ihmisiä kulkemaan metroasemalla metrolta toiselle, vaikka oma suunta olisikin jonnekin muualle. Nostetaan vanhuksien rollaattorit busseihin ja busseista pois. Annetaan istumapaikka sitä tarvitsevalle ja tehdään tilaa. Avataan ovet naisille. Ihmisillä ei ole niin kiire, etteivätkö ehtisi auttaa apua tarvitsevaa.
Välillä asioiden hoitamisessa kestää suomalaiseen hätäilyyn tottuneelle ihan mahdottoman kauan ja saatat saada kysymykseesi lukuisia eri vastauksia, joista selviää myöhemmin niiden kaikkien olleen vääriä. Yhteisen kielen puuttuessa hymy ja käsimerkit selventävät esimerkiksi postissa asioidessa ja asiat hoituvat lopulta kyllä, ehkä vain hieman hitaanpaan tahtiin kuin mihin Suomessa on tottunut.
Asuessa täällä yhdessä pienessä huoneessa mukana matkalaukullinen vaatteita, sitä tajuaa, että ei ehkä tarvitsekaan oikeasti niin paljon tavaraa kuin Suomessa tuntuu välttämättömältä. Ihmiset eivät ole niin koukuttuneita someen, vaan oikeasti keskustelevat keskenään sen sijaan, että tarkistelisivat jatkuvasti onko joku tuntematon ihminen tykännyt jostain kuvasta vai ei. Toivottavasti vähän siitä tarttuu muhunkin täällä ollessa :)
Millaisia käyttäytymiseroja te ootte huomanneet ulkomailla ollessa verrattuna Suomeen?
Ei kommentteja
Lähetä kommentti