Sekalaisia ihmetyksen aiheita

Täällä ei käy elämä tylsäksi, vaan aina on jokin uusi kiva paikka mihin mennä hämmästelemään. Toissa viikonloppuna laivailtiin P:n kanssa toiselle puolelle jokea, josta olisi bussilla päässyt eri rannoille, mutta päädyttiin vain katselemaan paikallisia lähiöitä. Laivareissu oli kiva kuitenkin ja maisemat :) Hypättiin myös keltaisen ratikan kyytiin ja seikkailtiin ympäri Bairro Altoa ja Baixan aluetta. 




Töiden jälkeen illat kuluu pyykkiä pestessä, ruokaa tehdessä tai ulkona ollessa. Usein tosin tuun suoraan kämpille ja huilailen vain sekä soittelen Suomeen. Viime viikonloppuna päätettiin etsiskellä näköalapaikka nimeltä Miradouro de Santa Catarina. Käveltiin ylös ja alas katuja ihastellen pienen pieniä yksityiskohtia ja vanhoja rakennuksia. Täällä on käsittämättömän kaunista. Ihania puistoalueita, rosoisia rakennuksia. Eri värejä, kokoja, muotoja. 


Paritaloja, joiden eri asunnot on maalattu kirkkain eri värein. Talon edessä oleva pienen pieni puutarha on usein rajattu aidalla ja koristeellisella portilla. Kukkaloisto hehkuu kapean kulkuväylän molemmin puolin. Niiden tuoksu kantautuu aidan taakse saakka jalkakäytävälle. Sisältä taloista kantautuu aterinten kilinä perheen ollessa koolla ruokapöydän ääressä. Kodikasta!




Miradouro löytyi suhteellisen helposti ja jälleen todistimme näkyä, mikä on Suomessa kovin harvinainen. Vanhempi mies käveli rappusia ylöspäin huterasti hoippuen. Juuri ehdin ajatella, että pääseeköhän ylös saakka, kun jalka osui portaasta sivuun ja vanhus tuupertui rappusille. Samalla hetkellä apuun syöksähti eräs kodittoman näköinen mies (joka aiemmin siivoili roskia alueelta juomisen ohessa), sekä kahdesta eri miesporukasta useampiakin henkilöitä. He auttoivat vanhan miehen istumaan yhden hakiessa hänelle vettä. Kyseltiin vointia sekä jaksamisen salliessa vietiin käsikynkässä portaat ylös saakka. Käsittämättömän auttavaisia ihmiset täällä! Kaikki syöksyvät hätiin yhtä aikaa ajattelematta asiaa sen kummemmin. Täällä ei varmasti jätetä muita oman onnensa nojaan hädän tullen. 


Sunnuntain vietin itsekseni rannalla nauttien meren pauhusta ja aurinkoisesta ilmasta. Nyt oonkin sitten flunssassa jälleen, johtuneekohan rannalla käyneestä tuulesta vai mistä.. Nyt troppia naamariin niin eikö se tästä :) Suomitiimi löysi paikan, missä katsoa Suomen pelejäkin, jee! 

Palaillaan!

Ei kommentteja